Multiple personalities
Tuossa kuvassa ovat Mr. Hart ja Mr. Hart. En tiedä, miten tuonkin session sössin, enhän edes ollut aloittanut kännäämistä vielä noihin aikoihin. Otin Canon A1-järjestelmäkamerallani diakuvia Kodachrome 64 -filmille vaihto-oppilasvuotenani 80-luvun Salt Lake Cityssä--kaiken piti olla kunnossa tätäkin kuvaa varten, mutta jostain syystä tapahtui kaksoisvalotus. Viritinkö veivistä uuden kuvan huonosti? Pyörikö filmirulla tyhjää pesässään? Olivatko filmirullaa pyörittävät hampaat liiaksi kuluneet? Joka tapauksessa samalle ruudulle valottui kaksi otosta tuosta karismaattisesta fysiikanopettajastani.
David Hart oli Salt Lake Cityn Skyline High Schoolin fysiikan opettaja, ihan tavallinen melko älykäs ja sosiaalinen ihminen, jonka älylliset kyvyt eivät ihan riittäneet Nobeliin tai edes duuniin yliopistossa. Hän kuitenkin oli täysin poikkeuksellisen karismaattinen tavassaan selittää fysiikkaa sellaisille oppilaille, jotka olivat ihan juuri syrjäytymisvaarassa. Hän imi mielettömällä karismallaan fysiikan pariin nekin pojat--no, luokassa oli vain poikia--jotka olisivat halunneet juosta pois viiltelemään autojen renkaita ja kaatelemaan postilaatikoita. Kaiken tuon lisäksi hän veti murtomaaiihtokerhoa--jossa minäkin briljeerasin hiihtotaidoillani--ja opetti mahtavasti fysiikkaa. Olin Mr. Hartin fani jo hänen tunneillaan ja kirjoittelin hänelle vuosikausia kirjeitä Suomeen paluuni jälkeen. Vuosia vaihto-oppilasvuoteni jälkeen kaverini ja minä tapasimme reissullamme Mr. Hartin. Sen jälkeen en ole ollut häneen missään yhteydessä, mutta en koskaan voisi unohtaa häntä.
Tuo kaksoisvalotus on tietenkin aivan onneton aasinsilta aiheeseeni--mutta jotenkinhan tämäkin kirjoitus piti polkaista käyntiin. Mietin usein, kuinka vaikeata on pallotella monen nettiminän välillä: olen Facebookissa; olen blogimaailmassa sekä Sika-Kyöstinä että tavallisena minänäni; olen rekisteröitynyt myös Iltalehden keskustelupalstalle, kuten myös muutamaan muuhun yhteisöön. Selvinkin päin nämä identiteettini meinaavat mennä sekaisin, joten on vain ajan kysymys, koska kännissä rupean selittämään Facebookissa käyttäen samaa kolmatta persoonaa, mitä olen käyttänyt Sika-Kyöstin vetoblogissa. Sen takia olen kai alkanut vähentää Sika-Kyöstin tyypillisiä mahtipontisia maneereja ja yrittänyt korvata ne tavallisella puheella. Sika-Kyösti normalisoituu. Sika-Kyösti sopeutuu. Sika-Kyöstin suureelliset puheethan minä apinoin Suomi24-legendalta nimeltä "teppo.moi" alias Stadin kundi. Teppo oli valovoimainen persoona, joka ensin tuli vihjaamaan pitkävetopalstalle, mutta hetkessä joutui oman narsisminsa pauloihin, sekosi ja katosi. Palsta tuhoutui hänen takiaan. Itse yritin siellä aikani, mutta koska Teppo ehti kusipäisillä jutuillaan karkottaa melkein kaikki fiksut tyypit, niin lopulta palsta näivettyi. Itsekin poistuin sieltä lopullisesti, mutta jatkoin Tepon suureellista linjaa Sika-Kyöstinä.
Miten voisin pitää erilläni kaikki puoli tusinaa nettipersoonaani? No en mitenkään. Sekin olisi jotain, jos pystyisin pitämään erillään oman minäni ja Sika-Kyöstin. Iltalehden ja muiden yhteisöjen sivupersoonat saavatkin mennä sekaisin. Skitsoilu onnistuu ihan hyvin selvin päin, mutta varsinkin viime aikoina ryyppäämiseni on ollut sen verran rajua, että aamulla kun olen herännyt, en ole muistanut, mitä tein edellisillan päätteeksi. Joskus olen sammuttanut nettiyhteyden, mutta joskus olen edelleenkin siellä, vaikka maallinen tomumajani olisi mennyt nukkumaan jo ajat sitten. Se vähän huolettaa. Se taas turhauttaa, että en enää edes yritä solmia netin kautta mitään järkeviä ihmissuhteita, koska tiedän tuhoavani ne kuitenkin jollain älyttömällä känniviestilläni.
Tuo kaksoisvalotus on tietenkin aivan onneton aasinsilta aiheeseeni--mutta jotenkinhan tämäkin kirjoitus piti polkaista käyntiin. Mietin usein, kuinka vaikeata on pallotella monen nettiminän välillä: olen Facebookissa; olen blogimaailmassa sekä Sika-Kyöstinä että tavallisena minänäni; olen rekisteröitynyt myös Iltalehden keskustelupalstalle, kuten myös muutamaan muuhun yhteisöön. Selvinkin päin nämä identiteettini meinaavat mennä sekaisin, joten on vain ajan kysymys, koska kännissä rupean selittämään Facebookissa käyttäen samaa kolmatta persoonaa, mitä olen käyttänyt Sika-Kyöstin vetoblogissa. Sen takia olen kai alkanut vähentää Sika-Kyöstin tyypillisiä mahtipontisia maneereja ja yrittänyt korvata ne tavallisella puheella. Sika-Kyösti normalisoituu. Sika-Kyösti sopeutuu. Sika-Kyöstin suureelliset puheethan minä apinoin Suomi24-legendalta nimeltä "teppo.moi" alias Stadin kundi. Teppo oli valovoimainen persoona, joka ensin tuli vihjaamaan pitkävetopalstalle, mutta hetkessä joutui oman narsisminsa pauloihin, sekosi ja katosi. Palsta tuhoutui hänen takiaan. Itse yritin siellä aikani, mutta koska Teppo ehti kusipäisillä jutuillaan karkottaa melkein kaikki fiksut tyypit, niin lopulta palsta näivettyi. Itsekin poistuin sieltä lopullisesti, mutta jatkoin Tepon suureellista linjaa Sika-Kyöstinä.
Miten voisin pitää erilläni kaikki puoli tusinaa nettipersoonaani? No en mitenkään. Sekin olisi jotain, jos pystyisin pitämään erillään oman minäni ja Sika-Kyöstin. Iltalehden ja muiden yhteisöjen sivupersoonat saavatkin mennä sekaisin. Skitsoilu onnistuu ihan hyvin selvin päin, mutta varsinkin viime aikoina ryyppäämiseni on ollut sen verran rajua, että aamulla kun olen herännyt, en ole muistanut, mitä tein edellisillan päätteeksi. Joskus olen sammuttanut nettiyhteyden, mutta joskus olen edelleenkin siellä, vaikka maallinen tomumajani olisi mennyt nukkumaan jo ajat sitten. Se vähän huolettaa. Se taas turhauttaa, että en enää edes yritä solmia netin kautta mitään järkeviä ihmissuhteita, koska tiedän tuhoavani ne kuitenkin jollain älyttömällä känniviestilläni.
