Viisi sanallista asiaa, jotka muissa ihmisissä ärsyttävät

5. Kun joku hokee humalassa koko illan samaa, hauskaksi luulemaansa juttua, vaikka kenenkään muun mielestä se ei ole hauska. 90-luvun alussa eräissä opiskelijabileissä yksi puolituttu tyyppi teki varmaankin 20 kertaa yhden illan aikana minulle niin, että tullessaan viereeni taputti minua tuttavallisesti selkään ja sanoi kuuluvalla äänellä korvaani: "Ruud Kullit ja Helmut Pallit!" --ja päälle räkäistä känninaurua ja kamala viinanhajuinen hengitys. Tiedoksi jalkapalloa tuntemattomille, että Ruud Gullit oli niihin aikoihin tunnettu hollantilainen jalkapalloilija, jonka nimi kuulosti suomalaisen korvaan hauskalta, vähän liiankin hauskalta joidenkin mielestä. 

4. Kun joku kutsuu lemmikkiään häneksi. Tapa on varmaankin peräisin englannista tai jostain muusta vieraasta kielestä, mutta ei mielestäni sovi suomeen. Kutsutaanhan Amerikassa lemmikkien lisäksi joskus myös esim. autoja ja koneita häneksi. Pitäisikö meidänkin täällä Suomessa ruveta sanomaan, että laitan heidät häneen, kun laitan lautaset tiskikoneeseen? Pidän kyllä eläimistä ja kunnioitan lemmikkejä enemmän kuin joitakin ihmisiä, mutta en silti aio kutsua niitä heiksi. Mihin se raja sitä paitsi vedettäisiin? Ymmärrän jotenkin, että vanhaa uskollista hevosta tai koiraa kutsutaan häneksi, mutta entä jos lemmikki on rotta?  Entä jos omistaa muurahaisfarmin, jossa on tuhansia muurahaisia?

3. Kun joku tarpeettomasti käyttää vieraita sanoja, joille olisi suomenkielinenkin vastine, eikä edes vaivaudu tarkistamaan oikeinkirjoitusta. Muistan vieläkin, kuinka entinen nakumalli ja kirjailija Kata Kärkkäinen (taitaa olla Katariina Souri nykyään) kirjoitti lehtipakinassaan jostain ällöttävästä asiasta käyttäen sanaa "groce". Hän luultavasti tarkoitti "gross", mutta ei sitten vaivautunut kysymään keneltäkään fiksummalta oikeaa kirjoitusasua. Katahan oli ollut Playboy-huvilalla ja päässyt tapaamaan ulkomaisia julkkiksia, mistä syystä hänen piti tietenkin Suomeen paluunsa jälkeen osoittaa maailmannaisen elkeitä viljelemällä jutuissaan vieraskielisiä tai sellaisiksi luulemiaan sanoja. Pieleenhän se meni ja jätti Katasta melko turhamaisen vaikutelman. Mutta olivathan hänen rintansa todella kauniit ja ovat varmaan vieläkin. 

2. Kun joku kertoo motokseen "Carpe diem". Jos on pakko päästä pätemään latinankielisellä tunnuslauseella, niin eikö voisi valita sellaisen, jota miljoonat muut eivät ole valinneet? Niitä kyllä löytyy netistä pilvin pimein. Itse olen viime aikoina avautunut vähän turhan paljon kännissä, joten minulle sopisi "Silentium est aureum" ("vaikeneminen on kultaa"). Olen kuitenkin ilmoittanut aika usein kysyttäessä tunnuslauseekseni "Life is hard and then you die", jota etsivä James Dempsey käytti 80-luvun tv-sarjassa Taistelupari (Dempsey & Makepeace). Se on sopivan helppo ja miehekäs motto tällaiselle elämäänsä hieman pettyneelle väliinputoajalle. 

1. Kun joku poliitikko tai virkamies käyttää tarpeettoman vaikeaselkoista kapulakieltä tai mitääntarkoittamattomia sloganeita joko luodakseen itsestään asiantuntevamman kuvan tai peittääkseen sen, ettei hänellä oikeasti ole mitään sanottavaa. Mitä tämäkin kokoomuksen Taru Tujusen aiemmin ja Alexander Stubbin viime aikoina käyttämä sanonta "politiikka on rikki" tarkoittaa? Jos kokoomuksen muodostama hallitus on täynnä vastuuta pakoilevia tunareita, jotka vain nostavat korkeaa palkkaa saamatta mitään hyödyllistä aikaan, niin ei silloin politiikka ole rikki, vaan poliitikot ovat epäonnistuneet. En minäkään sano, että jalkapallo on rikki, kun FC Liverpool ei tänäkään vuonna voita Valioliigan mestaruutta.  

Lehtikatsaus

Taidan pyhittää ensi kesän pelkkien lehtien kuvaamiseen. Niitä ei tarvitse kytätä eikä jahdata kameran kanssa kuten lintuja tai Maria Sharapovaa, eikä niiden kuvaamiseen vaadita tuhansien eurojen laitteita. Jalusta olisi tietysti hyvä, jos valoa on vähän, mutta aurinkoisella säällä pärjää ilmankin. Enkä sitä paitsi jaksa raahata metsässä jalustaa, koska kameralaukussa ja Lidlin eväskaljakassissa on tarpeeksi raahattavaa. Tuossa alla on muutamia satunnaisia kuvia lahtelaisista paikallislehdistä viimeisen parin vuoden ajalta. Laittelen uusia kuvia syksyllä, jos olen vielä elossa (opin tuollaisen rennon suhtautumisen tulevaisuuteen Karjalan-evakkomummoltani, joka sanoi lukevansa joka aamu lehden kuolinilmoitukset, jotta näkisi, onko oma nimi siellä...) ;) 

 Joutjärveltä. Kuva on ehkä vähän liian vaalea, mutta tein sen päätöksen, etten rupea näitä tämän postauksen lehtikuvia käsittelemään millään lailla.

Olenko ainoa, jonka mielestä tuossa iso vihreä Pac-Man syö pientä keltaista Pac-Mania? Äh, Pac-Man siis oli suosittu videopeli 80-luvulla, tämä nuoremmille tiedoksi. Vieläköhän sitä pelataan? PS. En asetellut noita lehtiä millään lailla, vaan ne olivat noin, kun näin ne ensi kerran.

Lapsena kutsuin tuota ketunleiväksi, mutta se on ilmeisesti käenkaali. Oli miten oli, se on hieno kuvauskohde, josta saa auringonlaskun aikaan (tai auringonnousun, jos sattuu asumaan rinteen itäpuolella) upeita kuvia. Sain otettua ihan hyviä kuvia kyykkimällä metsässä, ilman jalustaa, mutta toki jalustan kanssa olisi päässyt vielä lähemmäs kohdetta. Kuvan ottopaikka on sellainen notkelma, minne iltapäiväaurinko paistaa täydellisellä valollaan vain muutaman minuutin ajan noin vapun aikoihin, joten pitää olla ajoissa paikalla ja valmis, jos haluaa täydellisen kuvan. Tuo kuva ei taida olla otettu ihan sen parhaan toukokuun laskevan auringon aikaan, mutta tykkään kyllä siitä silti. Nestekään ei ole aamukastetta, vaan sateen jäljiltä.

Kotiloiden maailmanvalloituksesta kohistiin täällä Lahdessa muutamia vuosia sitten, mutta onneksi se valloitus on nyt pysähtynyt. Ei täällä silti voi julkaista paikallislehden kuvagalleriassa tällaisia kuvia, koska joku kuitenkin raivoaisi hetken päästä, että tykkäätkö kotiloista vai miksi julkaiset näitä kuvia. Lahti on todella masentavan negatiivinen kaupunki, jossa ei missään asiassa nähdä minkäänlaista valoisaa puolta. Kaikki on perseestä, eikä muuksi muutu.

Loppukesästä ampiaiset kävivät hullun lailla omenoiden kimppuun. Tuo lepää omenapuunlehdellä ahmimissessioiden välissä.

T

Tämä taitaa olla tämän postauksen ainoa lavastettu kuva. Otettu muistaakseni toissa keväänä junaradalla Kymijärven voimalan ja Mukkulan polttimon välillä. Se on minun lempipaikkani--siellä leikittiin lapsena ja siellä käyn nyt keski-ikäisenä kalsarikännimiehenä lataamassa akkujani. Tykkään sen rataosuuden rauhasta, ratapölkkyjen tervantuoksusta ja hyönteisistä. Paras mesta bongata perhosia!

 Syksyinen kuntopolku Kivimaalla.

 Toissasyksyltä. Viime syksynähän ei arska paistanut.

 Otin tämän kuvan myöhään syksyllä. Miten ihmeessä apila säilyttää vihreytensä, vaikka on ollut yöpakkasia ja muut lehtikasvit jo kellastuivat?

 En tiedä lajia, mutta kuva on nätti.


 Ihana kuva! Vaikka itse sanonkin, heh. Aurinko kuvattuna saniaisen läpi. Ensimmäinen ajatus tämän kuvan jälkeen oli, että katsoikohan joku muinainen lisko aurinkoa samalla lailla saniaisenlehden läpi...

Lehdellä eläjä.

Kielonlehti rankan sateen jälkeen

Kärpänen sateen kastelemalla lehdellä.

Lehti rankan sadekuuron jälkeen, kirkkaassa auringonpaisteessa. Kuvattu Mustankallionmäellä, lähellä vesitornia. Yksi suosikkikuvistani. Tykkään tästä kuvasta todella paljon.

Sama mesta ja sama hetki kuin edellisen kuvan kohdalla.

Eikö tuossa kuvassa näy Jeesus? Siis tuo isonenäinen kundi tuossa keskellä? Otsa oikealle, leuka vasemmalle. Tukka on tummaa lehteä, naama valkeaa. 

Mikä vattu tuo on?

Olen ihan hulluna näihin tunnelmakuviin, jossa on käenkaali tai joku muu hämyinen metsän kasvi.

Hämähäkki sisustaa.

Hämähäkin koti lähempää.

Kärpänen Mustankallionmäen vaahteranlehdellä.

Nätti ja tunnelmallinen otos Mustankallionmäeltä.

Tuota kuvaa olisi pitänyt tummentaa, mutta jätin sen ylivalottuneeksi. Kuvan sanomahan lienee silti selvä.

Keväisiä mansikoita Hirsimetsäntiellä.

Tästä kuvasta tulee mieleen The Policen ikivanha biisi "King of Pain". Sting laulaa "there's a little black spot on the sun today..." Piste ei ole musta, eikä se ole auringossa, mutta se on piste ja se on näkyvä. Maailman ei tarvitse olla mustavalkoinen (anteeksi, etnisesti monimuotoinen), jotta piste erottuisi. Punavihersokea ei varmastikaan näe tuota pistettä vihreässä lehdessä, kokonaan sokea ei näe koko ongelmaa. Tai jotenkin silleen.