Toukokuu

Toukokuussa oli parin päivän mittainen sadekausi, mutta muuten lämpimiä ja aurinkoisia päiviä oli paljon enemmän kuin harmaita. Sateella on oikeastaan rentouttavampaa kuvata kuin poutasäässä, koska kohteet pysyvät yleensä paikallaan. Olisi tietenkin mukavampaa kuvata märkiä lehtiä, jos olisi avustaja pitämässä sateenvarjoa kuvaajan päällä, mutta kaikkea ei voi aina saada. Tulihan noista kuvista ilman sateenvarjonkantajaakin ihan nättejä. Tuo ruohonvihreä taitaa nykyään olla suosikkivärini. 

Kotilot ryömivät piiloistaan aina sateella ja valitettavasti usein muulloinkin.  

Family dinner?

Voikukka tuntuu olevan noiden lötköjen herkkua. Tähän kuvaan on lisätty väriä jälkeen päin, koska kuvaushetkelläl alkoi olla jo niin pimeä, ettei keltainen väri kunnolla tallentunut. 

 Parista sadepäivästä huolimatta tämä oli toukokuun teema: oli niin kuuma, että räkättirastaskin läähätti.

 Rusakko ehti käydä popsimassa voikukkia ennen kuin lötköt ryömivät piiloistaan. Tai oikeastaanhan työnjako oli se, että rusakko söi lehdet, kotilot söivät kukat. 

-Haloo, kuuluu huonosti! Voisiko se johtua siitä, etten puhu puhelimeen vaan takajalkaani?

Meanwhile in Lahden Satama... 

Siinä on ähly iskenyt itselleen hyvän näköisen suomalaistypykän. Otin tuon kuvan henkeni kaupalla, sillä kiilusilmäinen ähly vaikutti todella mustasukkaiselta ja omistushaluiselta. Olisi varmasti käynyt kimppuuni, jos olisi huomannut, että kuvaan hänen tyttöystävänsä takapuolta :D

Koiria ja niiden ulkoiluttajia

Lahdessa tuntuu olevan tänä kesänä enemmän ja pienempiä koiria kuin ennen. Labbiksia ja rottiksia näkee harvoin, kun taas shelttejä, pommeja ja chihuahuoja tuntuu työntyvän esiin joka kulman takaa. Jopa aikuiset heteron näköiset miehet ulkoiluttavat pieniä seurakoiria. Naapurin teinitytölle ostettiin koreileva italianvinttikoira, mutta hänen innostuksensa sitä kohtaan taisi lopahtaa aika nopeasti, koska viime päivinä perheen isä on ulkoiluttanut sitä. Eipä tyttö kovin ihastuneelta koiraan vaikuttanut sitä ulkoiluttaessaankaan, koska räpelsi mieluummin puhelintaan kuin katsoi koiraansa, mutta kaipa koira hankittiinkin enemmänkin statussymboliksi. Mersu ja Bemarihan siinä perheessä jo olikin. 

Puolikuumia koiria. Ei ole koirilla helppoa auringonpaisteessa, kun emännät juoruavat leuat lonksuen pitkät tovit, eivätkä edes anna vettä koirille. Tietysti vielä pahempi olisi olla musta koira.   

Päivän iloisin koira. Huomaavainen emäntä oli vienyt piskinsä uimaan, mistä piskit tuntuivat nauttivan suunnattomasti. Kuvasta tuli varsin onnistunut, vaikka se on otettu nopeasti ja kaukaa.  

Samat piskit kuin edellisessä kuvassa. Musta koira aikoo ilmeisesti vetää esiin rasismikortin, koska vaalea koira vei sen pallon :D 

Etnisiä erimielisyyksiä Lahden torilla? Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun musta kerjäisi kuonoonsa tuossa paikassa. 

Huh, onpas siinä sporttinen (pikku)tyttö! Tuli ihan entinen pituushyppääjä Ringa Ropo mieleen. 

Ja vie vieläpä koiransa göntsän roskikseen! Tuosta saa joku nuorimies kyllä todella mahtavan emännän itselleen.  

En ihan oikeasti välillä voi sietää noita pieniä, pälyileviä ja räksyttäviä shelttejä, mutta tuo käyttäytyi hyvin ohitustilanteessa. Harmi vain, että tuo upeapeppuinen tyttö oli pari kymmentä vuotta liian nuori, jotta olisin kehdannut kysyä, että saako hänen karvaturriaan rapsuttaa. 

Kukka-aiheisia kuvia äitienpäivän kunniaksi

Alan olla kohta kurkkuani myöten täynnä näitä vuokkoja, mutta laitetaan vielä muutama kuva niistä, koska kohtahan niitä ei enää tarvitse sietää. Sinivuokkoja oli vielä pari päivää sitten, mutta tänään valkovuokot olivat korvanneet ne. Viimeiset sinivuokkokuvat, nuo ilta-auringon lilan väriseksi värjäämät, onnistuivat yli odotusten. Ne on otettu juuri ennen auringon katoamista mäen taakse, kun kukat vielä kurkottelivat paksujen kuusenjuurien lomasta kohti viimeisiä auringosta tulevia fotoneja. En niinkään yrittänyt ikuistaa maisemaa juuri sellaisenaan, vaan tein vain valotuskokeiluja. En ole ollut enää pitkään aikaan kovin kiinnostunut kukkien lähikuvista, vaan mukaan pitäisi saada ympäristöäkin. Varsinkin valkovuokot ovat melko tylsiä yksinään, mutta jos kuvassa on vaikkapa taustalla jykeviä puita, niin kuvasta tulee heti mielenkiintoisempi.   

No hei, onhan noissa pöksyissä kukkia... En tiedä, kuka tuo äiti on, enkä tainnut edes nähdä hänen kasvojaan, mutta hänellä oli niin upea takapuoli, että minun oli melkeinpä pakko ottaa siitä kuva.