Kumpaa polkisin mieluummin, Susanna Koskea vai Li Anderssonia? 
Koska seksi on tuotu voimalla politiikkaan viime vuosina--meillähän oli 12 vuotta presidenttinä nainen, joka vihasi heteroita ja suosi vain niitä, jotka halusivat harrastaa seksiä oman sukupuolensa edustajan kanssa--katson voivani käsitellä poliitikkoja seksiobjekteina. Kumpaa siis töräyttäisin mieluummin, kokoomusnuorten Susanna Koskea vai vasemmistonuorten Li Anderssonia? Kummatkaan eivät enää varsinaisesti ole nuoria, Koski 28v ja Andersson 26v, joten ei tässä millekään pedarilinjalle olla menossa.

Täytynee alustukseksi kertoa, että poliittiselta vakaumukseltani olin ennen vihreä--siis silloin kun vihreät vielä oli ympäristö- eikä monikulttuurisuuspuolue kuten nykyään. En voisi äänestää nykyisiä selkärangattomia vihreitä, jotka vastustavat ydinvoimaa samalla kun ovat kiltisti mukana hallituksessa, joka on ydinvoimamyönteinen. Kai minua voisi luonnehtia hallitusvastaiseksi. En tykkää yhdestäkään suuresta vanhasta puolueesta (kok, sd, kepu), koska kokemus on osoittanut, että ne käyttäytyvät ihan samalla lailla pitkällä tähtäimellä. Eniten pettynyt olen demareihin. Varsinkin Paavo Lipposen hallituksen aikana rikkaiden verotusta kevennettiin ja köyhiä kurmuutettiin entistä kovempaa. En näe juurikaan mahdollisuutta, että voisin äänestää lähivuosina SDP:tä, koska sehän on kuoleva puolue, joka yrittää pysyä vallassa vain vallassa pysymisen takia. SDP on unohtanut kansan, jota sen piti puolustaa. En ole mikään suuri kokoomuksenkaan fani, mutta ainakin kokoomus on kertonut äänestäjille reilusti, että kovat ajat ovat tulossa, toisin kuin Jutta Urpilaisen demarit, jotka vetkuttavat eläkeiän nostonkin kanssa ja hirttäytyvät omiin vaalilupauksiinsa. Kokoomuksen luottamusta tosin vähentää pääministeri Katainen, joka selvästikin on liian isoissa saappaissa. Kepun Juha Sipilä vaikuttaa minustakin messiaalta, joka tuli taivaista pelastamaan tämän kansan, mutta minun on aika vaikeata unohtaa sitä perinteistä kepulaista kieroutta. "Kepu pettää aina", kertoo vanha viidakon sananlasku, eikä kai ole kovin väärässä. Vaikka kepulla on rauhallinen ja ilmeisen osaava puheenjohtaja, niin kyllä ne vanhat korkkiruuvinkierot perskutarallaa-miehet siellä pirtin puolella vielä jöötä pitävät.

Persujakaan en rakasta, mutta persujen äänestäminen on minun kohdallani entistä lähempänä, mitä kauemmin tämä toimintakyvytön Kataisen hallitus jatkaa jaaritteluaan. Persut kokivat James Hirvisaaren taakaksi--mitä hän totta kai olikin--mutta minä alan kokea myös Timo Soinin samanlaiseksi painolastiksi. Näen jo Soinia kauemmas. Persuillahan on monta todella kyvykästä poliitikkoa, jotka ovat jääneet vähän varjoon, kun media on vouhkannut Hirvisaaren ja Hakkaraisen lapsellisten möläytysten kanssa.  Kun Soini vetäytyy eläkkeelle, näkisin mielelläni esim. Jussi Niinistön korkealla paikalla. Myös puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo vaikuttaa pätevältä ja asialliselta naiselta. Sen sijaan Pirkko Ruohonen-Lerneristä olen kutakuinkin samaa mieltä kuin James Hirvisaari: ei paineensietokykyä eikä omaa tahtoa, vaan pelkää yleistä mielipidettä ja huoraa median edessä koska ei halua loukata ketään.

Minipuolueista en tietenkään voi äänestää apartheid-henkistä ärkkoopeetä, koska se puolustaa vain ruotsinkielisten oikeuksia ja haluaa simputtaa suomenkielisiä. Myös kristillisdemokraatit ovat täysin mahdoton valinta minulle--en voi hyväksyä sellaista puoluetta, jonka puheenjohtaja pitää homoja epätäydellisinä ihmisinä vain koska Raamatussa kuulemma niin lukee. Myös Päivi Räsäsen aborttikannat ovat vastoin omaa vakaumustani--hänhän puolustaa lääkäreiden oikeutta kieltäytyä abortista ja unohtaa naisen oikeuden omaan kehoonsa. Minun mielestäni raskaana olevalla naisella on oltava oikeus aborttiin, varsinkin kun laki niin sanoo, oli häntä hoitava lääkäri kuinka uskovainen tahansa. Nuori sikiö on vain kasa soluja, jolla ei ole mitään ajatuksia. Saatte toki olla eri mieltä minun puolestani.

Vasemmistoa en ole koskaan äänestänyt, enkä varmaan äänestäkään, mutta täytyy tunnustaa, että vasureissa on tosi mainioita tyyppejä. Olen juuri nyt jotenkin tykästynyt tähän liikenneministeri Merja Kyllöseen, joka vasta eilen oli A-Studiossa. Hän puhui välinpitämättömien autoilijoiden käyttäytymisestä suojateillä sanoin, jotka olisivat voineet tulla minunkin suustani--jotain tarttis tehrä, että saataisiin nämä autoilijat kuriin, kun asennekasvatus ei enää näytä tehoavan. Kyllönen on harvinaisen fiksu ja suorapuheinen ministeri!  En tiedä, voisinko äänestää vasureita hänen takiaan, mutta voisin ehdottomasti olla hänen kaverinsa. Olen pohtinut paljon tuota asiaa, että vaikka vihaisi jonkun ihmisen poliittista vakaumusta, voisiko silti olla hänen ystävänsä tai puolisonsa. Ääriesimerkki lienee George W. Bush, joka oli aivan kammottava presidentti, mutta kuulemma järjesti helvetinmoiset barbequet!

Niin, kumpaa polkisin mieluummin, Susanna Koskea vai Li Anderssonia?  Li on kokeneempi politiikassa, miten lie sängyssä? Susanna on epävarma kameroiden edessä, mutta yrittää itsepintaisesti pitää yllä jääkylmän taktikon kuvaa--onko hän frigidi vällyjen välissä? Plääh, en mä osaa päättää. Jospa vain voisin nähdä kummankin naisen ulkokuoren sisään. Okei, valitsen Susanna Kosken, koska en usko, että hän on umpijäässä. Kukaan kokoomusnainen ei voi olla niin laskelmoiva ja kylmä kuin Piia-Noora "köyhät kyykkyyn" Kauppi, joka ajoi satasen alueella tutkaan 168km/h lapsi kyydissä ja ollessaan EU-meppinä sai 2008 Vuoden pahin eturistiriita -palkinnon siitä hyvästä, että oli meppinä ajanut tulevan työnantajansa EK:n etuja.

Mutta jos vihreiden kunnallispoliitikko Mari Puoskari tulisi kysymään minulta, että miten olisi, niin siinä jäisivät sekä Li että Susanna rannalle. Minulla on aina ollut "soft spot" Mari Puoskarin kaltaisille pienille, söpöille ja fiksuille bruneteille  :)