Oravat
Lahdessa on ennätysmäinen oravavuosi. En ole koskaan nähnyt näin paljon oravia. Oravia on aivan sikana puissa, nurmikoilla, pihateillä, talojen seinillä, juoksemassa kadun yli. Tuossa muutamia niistä.

Tulppa suussa.

Tuo tuli tuijottamaan minua ikkunan takaa, kun olin kellarissa askartelemassa. Tuli mieleen, että olinko sille samanlaista ajankulua kuin Big Brother -idiootit tv-katsojille?

 Tykkään tällaisista tunnelmallisista hämykuvista.

"Tule alle! Heitän tämän terhon päähäsi!"

Kreegah bundolo!

 Tuo orava oli kadottanut itsesuojeluvaistonsa ihan totaalisesti ja tuli hakemaan maapähkinöitä kädestä. Noh, evoluutio tekee tehtävänsä, eikä suku jatku.

 Puutarhatonttuja siirtolapuutarhalta.

Tuo joukko-otos on itse asiassa parin vuoden takaa--näin kerralla yhdeksän minioravaa, mutta kuvaan niistä sain vain tuon verran.

 Cross my heart.

En ole mikään tiukkojen lähizoomausten fani, vaan pidän enemmänkin sellaisista otoksista, missä eläin näkyy vain pienenä osana ympäristöä.

Että sellaista. Tämä oli koelähetys. Olen jo pitkään suunnitellut aloittavani blogin eräänlaisena henkireikänä, johon voin naputella sitä ja tätä ilman paineita. Naputtelu jäi vähemmälle tässä ensimmäisessä postauksessa, mutta enköhän mä ehdi myöhemmin nolata itseni tekstillisestikin moneen kertaan. Se on moro!