Lahtelaisia citylintuja
Postasin jo eilen muutaman kuvan, mutta koska en pienessä tuiskeessa löytänyt kaikkia haluamiani otoksia, lisäsin tänään pari kuvaa. Minähän en mikään himoluontokuvaaja ole, enkä istuskele jossain korvessa haaskan vierellä päiväkausia odotellen, että tuleeko kotka vai ei, vaan ottelen tällaisia harmittomia kuvia tavallisista kaupunkilinnuista. Kyllä niitäkin on ihan kiva katsella.
Olin jo pitkään halunnut ottaa hyvän kuvan västäräkistä, mutta se ei vain ollut millään onnistunut ennen kuin pari viikkoa sitten vihdoin nasahti. Varsinkin tuo ylempi kuva on oikein nätti, vaikka itse sanonkin. Västäräkki on siinä hyönteisiä metsästämässä ja on hetkeksi laskeutunut lampeen kaatuneen koivun päälle.
Sorsan poikasia kelluvalla puunpätkällä Joutjärvellä. Höh, tuntuu jotenkin typerältä kutsua tuotakin läheisintä sorsaa poikaseksi, koska sehän on selvästi naispuolinen.
Tuo räkättirastas oli juuri oppinut lentämään. Kuva on otettu kesäkuun alkupuolella. Eihän se lento kovin sulavalta näyttänyt, mutta eipä sillä tyylillä niin ole väliä, jos tarkoitus on päästä karkuun kissoja.
Eihän tuo kovin hyvä kuva ole, mutta ainakin itseäni rupeaa naurattamaan joka kerta kun näen sen. Siinä räkättirastas painelee tahtimarssia meikäläistä pakoon pitkin ratakiskoa. Linnun kävely näyttää takaa päin todella hupaisalta.
Talitintti liikennemerkin päällä joku vihreä ötökkä nokassaan. Teki mieli muuttaa tuo pilvenharmaa taivas vähän värikkäämmäksi, mutta enpä sitten muuttanut.
Kahden eri sukupolven hanhia Pikku-Vesijärven puistossa. Nuoremmat ovat vielä tuossa iässä ihan söpöjä, mutta eipä kestä kauaa, kun niistäkin tulee vanhempiensa kaltaisia häijyn näköisiä paskantekokoneita.
Punarintoja tuntuu tänä kesänä lentelevän normaalia enemmän ainakin täällä päin. Eilenkin näin useita, mutta auringon ja punarintojen näyttäytyminen eivät sattuneet samaan aikaan, joten kuvat jäivät ottamatta. Tuo koivuun takertunut lintu on kuvattu hieman likaisen ikkunan läpi, aamukahvia hörppiessä. Olen aika laiska kuvaaja, koska en oikein mielelläni jaksa rämpiä metsässä itikoiden syötävänä, vaan mieluummin istuskelen sisällä ja odotan, että lintu tulee ruudun taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.