Lokakuun viimeinen lehtikatsaus

En ole oikkuilevan polveni takia viime viikkoina jaksanut yrittää juosta liikkuvien kuvauskohteiden--kuten lintujen ja pyöräilevien naisten--perässä, vaan otellut kuvia paikallaan pysyvistä lehdistä. Kasveja on itse asiassa paljon mukavampi kuvata kuin eläimiä tai ihmisiä, koska hengenhätää ei ole, eikä tarvitse huolehtia oikeastaan muusta kuin siitä, että valoa on riittävästi ja se tulee oikeasta suunnasta. Alla olevat kuvat voidaan jakaa kolmeen luokkaan: kirkkaassa auringonvalossa otetut kuvat puunlehdistä joko auringon puolelta tai siten, että aurinko läpivalaisee lehden; yöpakkasten jälkeiset kuvat; sateen jälkeiset kuvat. Apiloiden ja muiden maan pinnassa sijaitsevien kasvien lehtien kuvat olen ottanut macro-asetuksin ilman jalustaa, retkijakkaralla istuen, tukien kameraa pitelevät kätöseni jalkoihini. Valotusaika on päiväkuvissa ollut noin 1/2000-1/1600 ja niissä sadesään lähikuvissa kuvissa noin 1/320-1/200 sekuntia. Muutamaa kuvaa olen jälkikäteen rajannut ja muutaman kuvan kontrastia varovaisesti lisännyt, jotta se erottuisi paremmin tummasta taustasta, mutta mitään sen suurempaa manipulaatiota en ole harrastanut. 

Aurinko

Jää

Sade

Heh, jostain syystä päässä pyörii melkein koko ajan ajatuksia siitä, miltä nuo lehtikuviot näyttäisivät vaikkapa jonkun daamin juhlapuvussa. Eivätkö esimerkiksi huurteiset apilanlehdet näyttäisi kivalta harmaalla tai valkoisella pohjalla? Kyllä sellaisessa puvussa voisi mennä vaikka itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin, menihän se Umayya Abu-Hannakin kättelemään presidenttiä siinä perunasäkissä, jossa oli iso kuva hänen lapsestaan. Vaikka pidänkin kauniista väreistä ja muodoista, ei minusta silti olisi pukusuunnittelijaksi. Kolmiulotteisten vaatteiden suunnittelu nyt vain tuntuu melko mahdottomalta ajatukselta tällaiselle putkiaivoiselle miehelle. Enkä sitä paitsi ole homo, joten en ole pätevöitynyt muotialalle.