Kaunis mutta kylmä

Vuosi on alkanut aurinkoisena ja kauniina. Pehmeä luonnonvalo kirkkaalta taivaalta on suosinut valokuvausta, mutta kireä pakkanen on kurittanut kuvaajan kasvoja ja pitänyt linnut piilossa. Tuossa alla on muutamia maisemaotoksia vuoden ensimmäiseltä viikolta. 

Luistelija palaamassa Vesijärveltä. Kuva ei ole kovin omaperäinen, mutta satamassa tuuli niin ikävästi, etten jaksanut jäädä odottelemaan parempia kuvakulmia. Täytynee jonain tulevana viikonloppuna pistää enemmän päälle ja lähteä jäälle, tosin luistimia en aio enää jalkaani laittaa. 

 Tuo on mielestäni aika mielenkiintoinen kuva. Sauvakävelijä menossa kohti mäen takaa nousevaa aurinkoa. Ainakin itselleni tuo kirkas valo tuo mieleen voimakkaan räjähdyksen. Tekisi mieli huutaa sauvakävelijälle, että älä mene sinne! 

Olen ottanut aika paljon näitä kuvia, missä aurinko paistaa puiden lomasta valaisten kirkkaasti vain pienen kaistaleen. Eipä tuolla paljon muuta kuvattavaa olekaan viime päivinä ollut, koska tuossa metsikössä yleensä viihtyvät tikat ja närhet ovat kai odotelleet leudompia säitä jossain piilossaan.

Halo-ilmiö. Minähän en siis ole mikään sääilmiöitä seuraava sammakkoprofessori, enkä varmaan ollut tuollaistakaan ilmiötä ennen nähnyt, mutta se näytti niin hassulta, että päätin ottaa pari kuvaa siitä varmuuden vuoksi. Illalla sain tietää, että ilmiötä olivat muutkin ihmetelleet ja kuvanneet, koska monet sivustot olivat näitä saman tyyppisiä halo-otoksia täynnä. Nämä kuvat onnistuivat ihan välttävästi, mutta jostain korkean mäen päältä olisi varmaan saanut vieläkin parempia kuvia.  

 Kolmessa alimmassa kuvassa on Rautatienkadun ylämäki, jota pitkin iltapäiväaurinko paistoi. Viimeisessä kuvassa ei varsinaisesti sada lunta, vaan tuuli puhalsi sitä talon katolta juuri sopivasti. Tulos on aika onnistunut ja hauska, vaikka en tuollaista kuvaa edes yrittänyt alunperin saada. Välillä vahinkolaukauksetkin onnistuvat.