Kevät tuli -- äh, ei tullutkaan 

Tuntuu aika hassulta ja melko turhalta postailla valokuvia tähän blogiin, koska ei tällä blogilla ole vakituista lukijakuntaa, eikä näitäkään kuvia luultavasti kovin moni katso. En kuitenkaan tänään ole sillä tuulella, että lähtisin kuvieni kanssa huomiohuoraamaan ja tykkäyksiä kerjäämään Facebookiin tai kuvagallerioihin, joten laittelen niitä tänne. Joukossa on muutama ihan hyvä kuva, joten olettaisin, että tänne sattumalta eksyneet ihmiset saattavat niistä tykätä. Sitten on niitä meikäläisen metsässä otettuja taidekuvia, jotka joko miellyttävät tai eivät miellytä. Varsinkin niitä jääseinämästä otettuja kuvia on aika vaikeata selittää katsojille, mutta ehkä niihin kannattaa suhtautua kuten lasitaiteeseen--mielenkiintoisia muotoja, joilla ei välttämättä ole mitään käytännön tarkoitusta. Ei minulla mitään erityistä suhdetta ole keväiseen sulavaan jäähän, mutta koska tiedän paikan, mihin talvisin muodostuu paksu jääseinämä ja senkin, mihin aikaan kevätpäivästä aurinko paistaa siihen seinämään, olen muutamana aurinkoisena iltapäivänä rämpinyt paikalle hyvien kuvien toivossa. Viimeiset kuvat otin viime sunnuntaina. Olen kuvannut sitä sulavaa jääseinämää nyt kahtena keväänä, joten tuskin enää palaan sinne ensi keväänä. Ei siitä samasta paikasta nyt vain pysty ottamaan rajattomasti kuvia, ellei keksi jotain uutta. Se joku uusi voisi olla ihmismalli poseeraamassa pimeässä metsässä, jääseinämä takanaan. Olisi kieltämättä hienoa, jos käytössäni olisi vaikkapa joku töröhuulinen, suurisilmäinen blondi, joka loihtisi kasvoilleen surkean koiranpennun ilmeen jäisiä metsäkuviani varten, mutta tiedän, että tällaisen keski-ikäisen miespuolisen amatöörikuvaajan ei kannata sellaisesta mallista edes unelmoida. 

Huoh ja röyh. Korkkasin juuri toisen kaljan, joten tässä vaiheessa lienee syytä lopettaa töröhuulisista, surkean koiranpennun näköisistä blondeista unelmointi ja ruveta lisäilemään kuvia tänne. 

Luulin ensin, että joku kundi lorotteli virtsarakkonsa sisältöään alas, mutta sitten ymmärsin, että remonttimies siellä vain ruiskutti vettä kuorma-auton lavalle, jotteivät purkujätteet olisi pölynneet. Tai niin ainakin oletan. Kuva on otettu Lahden Kaupunginsairaalan läheltä--kuvan talo on entinen synnytyslaitos (ns. lapsenpäästölaitos).  Hauska kuva silti--tuo mieleeni mestarikuvaaja Hannes Heikuran synkät, yksittäiset ihmishahmot.  

Entinen funkistyylin Esso, sittemmin Riku Motor -prätkäliike. Kyseessä lienee joku mainostempaus.  

Vesijärven jää on ollut liikunnasta tykkäävien koirien taivas tänä keväänä.  

No kun se oli siinä. Tiedän, olen mielisairas ja sairauteni on nättien pyllyjen ihailu ja kuvailu.  

En oikeastaan tykkää tuollaisista prinsessoista, joiden pitää suunnitella pukeutumisensa jopa koiranulkoilutusta varten, mutta ovathan he herttaisia. Koirakin taitaa olla näille prinsessoille vain asuste, jolla yritetään täydentää vaikutelmaa siitä, että prinsessa elää täydellistä prinsessanelämää. Minulla ei kuitenkaan--yllättäen--ole mitään prinsessaelämää vastaan. Niin kauan kuin nämä prinsessat pitävät hyvän huolen lemmikeistään, niin leikkikööt leikkejään minun puolestani :) 

Kuva ei ole ihan sitä, mitä halusin, koska tilanne tuli äkkiä eteen. Yritin vangita "filmille" sen, miltä näyttää kun pari sataa sorsaa taapertaa kohti parkkipaikkaa kuvitellen, että auto, joka sinne tuli, toi mukanaan ruokkijan parin leipäkassin kanssa. Sanotaan nyt tähän samaan, että mielestäni nämä sorsien ruokkijat tekevät karhunpalveluksen sorsille, koska sorsat eivät enää lähde etelään talveksi luullen, että sapuskaa tulee vuoden ympäri. Eihän sitä tule. Kävin tuossa samassa paikassa--Pikku-Veskun urkualtaassa--kun oli -25C pakkasta, eikä siellä näkynyt yhtään ruokkijaa, ei edes leivänmurua viitteenä aiemmin käyneistä ruokkijoista. Sorsia kylmissään siellä kyllä näkyi. Jos ei aio talvisin ruokkia sorsia, niin mielestäni ei sitten pitäisi kesäisinkään niille kärrätä pullaa.  

Lahdessa järjestettiin lapsille lumenveistokilpailu. En käynyt ottamassa kuvia siitä, koska niin moni muu kävi. Sen sijaan kävin paikalla, kun taideteokset alkoivat sulaa. No hei, eivätkö nuo sulavat veistokset muka ole hauskoja?

 Varis on luultavasti suosikkicitylintuni, joskin västäräkistä tykkään eniten. Tuo on huono variskuva, mutta laitoin sen tiedoksi variskuvaajille--Sibeliustalon ja Piano-paviljongin päällä on aina variksia ja pari harakkaa. 

 Varpunen teatterin pusikossa. Lahden karmean ruma kaupunnginteatteri suo sentään kauniille urbaanilinnuille suojaisan livertelymestan. Teatterin ja kirjaston välinen puisto on hieno lintujenkuvauspaikka siihen asti, kun sekakäyttäjät valtaavat puiston. Sen jälkeen sinne ei uskalla mennä ilman turvamiestä kukaan. 

Tuon valkean hangen kohdalla oli aikoinaan meikäläisen ala-aste. Se purettiin viime kesänä homeongelman takia. Kiinnittäkää huomionne takana oleviin kallioihin. 

Takana olevilla kallioilla lämmitteli kärpänen 16.3. Luulin, että tuli kevät, mutta eihän se tullutkaan, vaan tuli talvi ilman syksyä.

          

Rakastan näitä eläinten jälkiä. Miksi kettu teki mutkan juuri tuossa kohtaa, vaikka ehti jo astua ohuelta näyttäväään kohtaan? 

Eivätkö tuossa ole ihan selvästi pääkallon silmänreiät?

Kettu?