sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Markkinoilla

Lahdessa on pidetty teatterin parkkipaikalla ja läheisessä puistossa kansainvälisiä suurmarkkinoita torstaista asti. Kolme päivää on nyt takana ja huomenna sunnuntaina otetaan loppurypistys. En viihdy mitenkään erityisen hyvin suurissa väkijoukoissa, mutta poikkesin eilen katsomaan, millaista meno oli. Tuoksujen kaaokseksi sitä kai voisi sanoa, kun makeiden leivonnaisten aromi törmää grillatun lihan rasvaisuuteen ja suolaisten pretzelien kirpeyteen. Suurimmassa osassa kojuista myytiin jotain syötävää, osassa vaatteita ja mitäänsanomatonta turistikrääsää. Myyjät todellakin olivat ulkomaisen näköisiä, kuten oli luvattu. Useimpien kojujen mainoskyltit olivat vielä varmuuden vuoksi kirjoitettu väärin, jottei henkilökunnan ulkomaisuudesta varmaan jäänyt mitään epäselvyyttä. Tuossa alla on joitakin kuvia tämän viikonlopun suurmarkkinoista, mutta aluksi muutama kuva ihan tavallisilta markkinoilta, jotka pidetään torilla jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Useimpia kuvia on rajattu ja niiden kontrastia paranneltu jälkeen päin.  

Tuo on se kuuluisa yhden korttelin päässä torista sijaitseva Lanunaukio, jonne ei kannata eksyä yöllä, jos ei halua saada turpiinsa.  

Imuliina voisi olla hyvä tytön nimi. Täh? 

Olen tainnut mainita ennenkin sen, että onhan noiden keskenkasvuisten tyttöjen tuijottelu aika säälittävää, mutta minkäs teet, kun Lahdessa ei juuri aikuisia A-luokan kaunottaria näy.  

Tänä kesänä en ole kovin montaa hyvän näköistä pyöräilijää nähnyt. Useimmat ovat tuollaisia ihan kivoja, mutta melko tavanomaisia fillaristeja. Missä ovat kaikki rullaluistelijatytöt?  



Tuo kuva on otettu teatterin ja kirjaston väliltä, missä on pitkä kävelytie täynnä kojuja. Sinne kannattaa poiketa, jos on sunnuntai-iltana Lahdessa päin.  


Nuo kyltit ovat kielioppisääntöjä noudattavalle pilkunviilaajalle täyttä kidutusta.  


Oi, kuinka ihanaa! Ehdin jo luulla, että naisten pitkät mustat kalsarit olivat poistuneet muodista, mutta vielähän niitä näkee.  


 Ihan hyvä taidekuva, vaikka vain heilautin kameraa johonkin suuntaan ja painoin laukaisinta. 

Tuollaiset karmeat lökäpöksyt pitäisi kieltää lailla, ainakin hyvävartaloisilta naisilta.  



Päivän sporttisin peppu. Ei mitään moitittavaa. 

Pitää aina välillä kuvata jotain muutakin kuin naisten takapuolia, jotteivät luulisi pervoksi, buahahaa. 



Tuo on oikeastaan aika onnistunut kuva: valotus on osunut nappiin ja nuketkin näyttävät kiinnostavilta--noh, lähinnä pelottavilta, kuin jostain kauhuelokuvasta.  






Sekunnin verran ehdin luulla, että miehinen charmini oli kiinnittänyt tuon kaunottaren huomion, mutta sitten tajusin, että nukkehan se vain oli. Nyyh.  

 Tässä istun, enkä muuta voi.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Nyt se sitten vihdoin tapahtui

Minusta tuli homo. Kyllähän minä tätä jo osasinkin odottaa, koska olin aina pitänyt itseäni herkkänä ihmisenä, joka loukkaantuu helposti. Kukistakin tykkään, minkä olisi pitänyt laittaa hälytyskellot soimaan. En vain jotenkin suostunut uskomaan, että se voisi olla totta, mutta viime yön jälkeen oli vain pakko tunnustaa itselle, että homppeleitahan tässä ollaan.

Näin nimittäin sellaista unta, että olin kotona kaksiossani (joka tosin oli oudon tuntuinen kaksio). Kastelin kukkia ja imuroin, kun joku yllättäen avasi oven ja tuli sisään. Se oli vihreiden kansanedustaja Antero Vartia, jota en ole koskaan oikeassa elämässä tavannut. Vartia on ns. hauskan näköinen mies, joka luultavasti miellyttää naistenkin silmää. Minäkin pidän häntä komeana. Unessani hänellä oli paksu susiturkki päällä ja hän käveli jotenkin jäykästi. Suljettuaan ulko-oven hän otti susiturkkinsa pois päältään, jolloin paljastui, ettei turkin alla ollut vaatteita. Vartian rinta oli hyvin karvainen ja syy hänen vaikeaan kävelyynsäkin paljastui: hänellä oli reisiensä välissä kookas lintuhäkki, jossa oli pieni kapusiiniapina. Apina huuteli apinamaisia huutojaan ja ravisteli lintuhäkin kaltereita, ikään kuin minikokoinen King Kong. Juuri kun Antero Vartia oli kertomassa, miksi hän oli alasti ja miksi hänellä oli pieni apina häkissä jalkovälissään, heräsin. 

En ollut koskaan ennen viime yötä nähnyt eroottista unta toisesta miehestä, enkä tuntenut seksuaalista vetoa toista miestä kohtaan, mutta kyllähän tämä niin vahva kokemus oli, että turha tässä on enää heteroa leikkiä. Parempi vain ruveta etsimään kaupoista jotain vaaleanpunaista vaatetta ja opetella nakkelemaan niskoja ja pyörittelemään silmiä kuten muut homot tekevät. Onneksi olen aina kannattanut vähemmistöjen oikeuksia, sillä olisihan se nyt hemmetin noloa, jos olisin homofobinen ja sitten itse osoittautuisin homoksi. Alla muutamia kuvia kesäkuun alkupäiviltä. 










Kuvissa on naurulokkeja puistosta, saniaisia pihalta ja hyvän näköinen amistytön pylly. Yritän vielä epätoivoisesti taistella homouttani vastaan katselemalla kauniiden naisten takamuksia :)