Julmin kuu

T.S. Eliot kirjoitti aikoinaan julmasta huhtikuusta, mutta itselleni se julmin kuukausi taitaa olla lokakuu: kesän värit ovat menneet, syksyn kauniit lehdet myös; talven valkoiseen valoon on vielä kuukausia, kevään muodonmuutokseen vielä enemmän. 

Tekisi mieli kirjoittaa vihapuheesta, jota torjumaan hallitus aikoo löytää lisärahaa. Mitä se kuuluisa vihapuihe on, jota niin hehkutetaan ja pelätään? Sitä miettiessäni laitan jakeluun muutamia syksyisiä kuviani, jotka olen ottanut viime viikkojen aikana. 

Tarkoituksenani oli ottaa hieno aterioimiskuva tuosta oravapizzasta ja variksesta, joka aterioi tuon oravan päällä, mutta varis pakeni sitä lähestyessäni, kuten oletin. En minä käy ketään opettamaan eläinten kohtelussa tai auton ajamisessa, mutta sanonpa vain sen, että kuskit, jotka jättävät jälkeensä noita kituvia oravia, kissoja tai muita eläimiä, ovat kusipäitä. Jos näen sellaisen yliajajan ja menen jutustelemaan hänen kanssaa, eikä hän näytä osoittavan mitään katumusta, töräytän nyrkillä turpaan. Ilman katumusta.