Parasta ja huonointa kesässä
Olen aika pitkälti sitä mieltä, että huonointa lämpimässä kesässä on se, että oluet pitää viedä jääkaappiin kylmenemään ennen niiden kumoamista. Talvipakkasilla kassillinen Nobelaneria ehtii mukavasti jäähtyä jo parin kymmenen minuutin kauppamatkan aikana. Kylmänäkin se pysyy kätevästi tuntikausia oven ulkopuolella. Myös sopat ja soossit jäähtyvät talvella helposti ulkona, kun taas kesähelteillä minulla on ollut tapana jäähdyttää ne kylmässä kraanavedessä tiskialtaassa ennen jääkaappiin siirtoa. Olen aika pihi, joten ilmainen jäähdytys luonnon omassa jääkaapissa on aina käytettävä hyödyksi. Myös elintarvikehygienisessä mielessä nopea pakkasjäähdytys on hieno juttu. Kesällä nämä asiat hoituvat huonommin ja niistä joutuu maksamaan, mikä ärsyttää.

Ensimmäinen hyvä asia kesässä on sen odotus. Vihreä luonto heräilee talven jäljiltä, kun lumi sulaa pois sen päältä. Sitten ilmestyvät kesän eläimet. En ole ötököiden fanittaja, joten en koe mitään suuria tunteita nähdessäni ensimmäiset pörriäiset, mutta toki niitä on ihan kiva seurata. Hyönteisten kanssa ei oikein tiedä, että mihin se raja mukavan ja inhottavan välillä pitäisi vetää. Perhosista periaatteessa tykkään, koska ne ovat yleensä kauniin värisiä ja vaarattomia, mutta ampiaiset taas ovat aika vastenmielisiä, koska ne pistävät ja ovat aika aggressiivisen värisiä ja muotoisia. Jossain niiden välissä ovat hyttyset, jotka eivät ole niinkään vastenmielisiä vaan ennemminkin ärsyttäviä. Eihän täällä Suomessa vielä toistaiseksi ole ötökkäongelmia, jos vertaa Afrikkaan ja muihin kuumiin paikkoihin, joten en halua valittaa turhasta, mutta kyllähän se pistää kiroilemaan, kun on metsässä kuvaamassa vaikka sammalia, ja hyttyset tunkevat suuhun ja silmiin. Hyttysongelma poistuu yleensä vasta 8-10 Nobelanerin jälkeen, mutta siinä vaiheessa alkavat sitten muut ongelmat, kuten horjuminen ja vaikeudet pitää kamerakäsi vakaana. Sanoisin, että hyttyset sijoittuvat inhottavuusasteikolla kaikesta huolimatta lähemmäs perhosia kuin ampiaisia.

Kesän suosikkieläimiäni ovat tällä hetkellä västäräkit. Toki pidän kaikista linnuista, mutta esim. variksiahan näkee sekä kesällä että talvella, joten en erityisemmin nauti niistä kesällä. Västäräkkejä sen sijaan ei talvella näy, koska ei ole hyönteisiäkään, joten ne kuuluvat kesään kuin nyrkki silmään. Sorsiakin on mukava katsella Pikku-Veskulla tai Joutjärvellä, mutta ei niiden tuijottaminen tuota sellaista mielihyvää kuin västäräkkien tuijottaminen. Sorsathan ovat oikeastaan aika hölmön näköisiä lintuja, jotka enimmäkseen vain uiskentelevat laiskasti pullanpaloja tai luomuruokaansa etsiskellen. Jos on nähnyt yhden sorsan, on nähnyt ne kaikki. Västäräkit sen sijaan ovat arvaamattomia: ne seisovat paikallaan, kääntelevät päätänsä sinne tänne, sitten spurttaavat yhtäkkiä hyönteisen perään mahanalus täynnä jalkoja! Siinä missä sorsa on tympääntyneen virkamiehen näköinen, siinä västäräkki on innostunut ja moni-ilmeinen uraohjus!

Luonnon ja eläinten kauneudesta huolimatta ei ole mitään epäilystä siitä, mikä on parasta kesässä: muodokkaat naiset ja tytöt pyöränsatulassa. Kyse ei ole niinkään siitä, että minua kiihottaisivat mahdollisimman vähäpukeiset naiset, vaan siitä, että istahtaminen pyöränsatulaan vaatetuksen määrästä riippumatta saa naisen vartalon sellaiseen asentoon, mikä miellyttää kaikkein eniten silmää. Sellainenkin nainen, jolla ei ole kovin paljon kurveja seisoma-asennossa, muuttuu yleensä todella seksikkääksi otettuaan Jopon allensa. Ja kesällähän näitä pyöräileviä naisia on paljon enemmän kuin talvella, minkä takia kesä on naisten peppuja tuijottavan miehen kiireisintä aikaa. Ihan kaikki naiset eivät tietenkään saa viisaria värähtämään, vaan edellytyksenä on se, että uuma on aika kapea ja pakarat vastaavasti mehukkaan pyöreät. Jos nainen on jenkkakahvojen kohdalta leveämpi kuin pepun kohdalta, hän ei ole seksikäs. Kurveja pitää olla. Nainen on siitä hämmästyttävä luomus, ettei ole vain yhtä viehättävää vartalotyyppiä, vaan monenlaiset naiset ovat ilo silmälle. Tällä hetkellä pidän kuitenkin eniten sellaisista aika hoikista ja sopivan urheilullisista naisista, joilla on pienet rinnat, eikä juuri hyllyvää rasvaa ainakaan vatsan alueella. Reidet saavat mieluusti olla aika paksut, mutta ne eivät ole niin tärkeät kuin muodokas peppu.  Pyöräilevän naisen ihanin asu on kevyt kesämekko, jonka läpi näkyvät pikkupöksyt aavistuksen verran. Myös nätti hame, veltot collegehousut tai shortsit ovat kivoja. Tiukat ja venyvät mustat pyöräilyshortsit eivät näyttäneet hyvältä 80-luvulla, eivätkä näytä hyvältä tänä päivänäkään.