Mustavalkoinen joulukuu

Joulukuun alku oli synkkä ja harmaa. Sitten tulivat viime viikonloppu ja parin tunnin auringonpaiste. Sen jälkeen synkkyys ja harmaus palasivat. 

Olen viime(kin) aikoina ajatellut paljon kuolemaa, maailman tuhoutumista ja auringon sammumista. Minulla ei ole lapsia, mutta olen miettinyt, mitä kertoa lapsille pahoista massamurhaajista, uskonsodista, sodista vallan takia, siitä että kaikki loppuu ennemmin tai myöhemmin auringon pimenemiseen. Tulin siihen lopputulokseen, että lapset kannattaa heti vauvasta asti totuttaa todennäköisyyslaskentaan. Todennäköisyysmatikka ei koskaan petä, ei lupaa liikoja eikä ammu selän takaa, eikä varsinkaan vaadi koskaan rakentamaan pommia ja räjäyttämään se keskellä ihmispaljoutta. Tuo viimeinen kuva--by the way--on optinen harha: savu ei tule savupiipusta, vaan savujuova on taivaalla kilometrien korkeudessa.