Erilaisuus ja harmaatukkaisuus

Muistan, kun vaihto-oppilaana 80-luvulla olin ainoa, joka luokasta vastusti kuolemanrangaistusta. kun opettaja--siis historianopettajaa leikkivä koripallokoutsi sitä kysyi. Olin ylpeä kannastani ja olin ylpeä siitä, että uskalsin puolustaa sitä. Se oli 80-lukua ja se oli konservatiivinen Utah. Kun opettaja kysyi, kuka kannatti kuolemanrangaistusta, yllätyin, että jäin yksin. Muut kuiskuttelivat ihan kuin olisin ollut joku noita. Jäin yksin ensimmäistä kertaa sen vaihto-oppilasvuoden aikana. Ei minua sen takia kiusattu, koska olin jo alkujaan jonkinmoinen kummajainen--superlahjakas matematiikassa, mutta huonosti pukeutuva. Ne vakosamettihousut eivät tainneet kostuttaa cheerleadereiden pikkupöksyjä.

Minusta kuolemanrangaistus nyt vain oli väärin. En oikein tajunnut, miksi kaikki muut olivat eri mieltä. Utah on aina ollut hyvin konservatiinen osavaltio--se on vähän kuin Texas, mutta ilman teloituksia, Bushien dynastiaa, isoja pihvejä ja aseidenräiskintää. Utah'ssa asuu lempeitä ihmisiä--mormoneita lähinnä--mutta eivät he kyllä vieraita kulttuureita suvaitse--varsinkaan homoja. Salt Lake Cityssä lasketellaan, ja siellä hiihdetään. Ja siellä mennään sunnuntaina temppeliin--paitsi tietenkin me vääräuskoiset, jotka emme olleet mormoneita.

Olen vuosikausia miettinyt, mikä on ollut elämäni yksittäinen onnellisin hetki--ja se kyllä oli se yksi sunnuntai, kun olin iltapäiväkävelyllä Salt Lake Cityssä, Mount Olympusin juurella. Aurinko paistoi ja vastaan tuli naispari--sellaisia harmaatukkaisia naisia kuten jalkapallovalmentaja Pia Sundhage ja kirjailija Tove Jansson. Juteltiin ja halailtiin siinä ja ihmeteltiin päivän kauneutta. Vasta vuosikausia sen sunnuntain jälkeen tajusin, että ne naiset olivat lesboja, jotka pääsivät kävelemään käsi kädessä rakkaansa kanssa ainoastaan sunnuntaisin, kun mormonit olivat kuuntelemassa temppelissa saarnaansa. Kun sen tajusin, se oli kuin miljoona volttia olisi iskenyt lävitseni. Homous ja lesbous ei ollutkaan mitään likaista touhua, jonka joku satukirja kielsi, vaan rakkautta. Olen sen ihanan sunnuntain jälkeen ollut täysin varma siitä, että homoille ja lesboille pitää antaa samat ihmisoikeudet mitä meillä heteroillakin on. En ymmärrä sisäministeri Päivi Räsäsen kaltaisia fundamentalisteja, jotka pitävät homoja ja lesboja sairaina ihmisinä. Mitä tulee minuun, niin tulen tekemään kaikkeni, että Räsäsen kaltaiset vanhoilliset akat jäisivät vähemmistöön, ja tasa-arvo joskus voittaisi. Naisia ja tyttöjä syrjivää muslimikulttuuria en tule koskaan hyväksymään tähän maahan. Tyttöjen asia on myös minun asiani.

Se ihana harmaatukkainen Pia Sundhage on muuten yksi minun sankareistani. Upea nainen. En tiedä onko hän lesbo vai hetero, enkä välitä.