Satunnaisia ajatuksia terrorismista, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja rasismista -- osa 1

Olen monen vuoden ajan halunnut kirjoittaa suurelle yleisölle ajatuksiani suomalaisen ja eurooppalaisen elämänmuodon muuttumisesta, sekä omasta suhteestani muuttuvaan maailmaan. Kirjoitan päivittäin kommentteja Facebookiin ja keskustelupalstoille, mutta kaikki kunnianhimoisemmat ja analyyttisemmät kirjoitukset ovat päätyneet pöytälaatikkoon odottelemaan viimeistelyä tai parempia aikoja. Alkuhan niissä on aina ollut ihan hyvä ja leppoisa, mutta kun olen päässyt maahanmuuton ja monikulttuurisuuden nurjiin puoliin, olen ruvennut hakkaamaan näppäimistöä sellaisella voimalla, etteivät kirjoitukseni olisi lopulta ylittäneet minkään lehden julkaisukynnystä. Olenkin luovuttanut ja todennut, etten pysty kirjoittamaan yhtä kaiken kattavaa kirjoitusta siitä, mitä kansainvaellus, monikulttuurisuus ja oma suhteeni muuttuvaan suomalaisuuteen tarkoittavat, vaan teen nyt niin, että korkkaan kaljan ja sen jälkeen uusia kaljoja, ja kirjoitan ihan mitä mieleen tulee, kunnes promillet vievät voiton.

En ole koskaan toiminut rasistisesti, mutta minulla on ollut rasistisia ajatuksia. Kun näen ravintolan edessä tai jalkakäytävällä romanimiesten seurueen, ensimmäinen ajatukseni on vältellä heitä. Vaihdan toiselle puolelle katua, koska mielestäni on ihan selvää, että he kantavat mukanaan "mutkaa" tai vähintään "Moraa". Tiedän, että suurin osa romaneista on rauhallisia, mutta vedonlyöntiä harrastavana ja todennäköisyyksiä laskevana nörttinä en halua ottaa sitä riskiä, että en törmäisikään siihen rauhalliseen romaniin. Jos törmään vanhempaan romaniin, suojakilpeni on alhaalla jo alusta asti, enkä pelkää jäädä juttelemaan. Saatan olla median pelottelun uhri, mutta nuoret romamit ovat tehneet median mukaan niin paljon rikoksia, että mielestäni välttelyni on vain tervettä itsesuojelua. Voisin harkita hengailua romanien kanssa, jos he julkisesti ilmoittaisivat, että he haluavat olla osa suomalaista yhteiskuntaa ja käyttäytyä kuten valtaväestö, mutta sitähän he eivät ole tehneet, vaan jopa romanikulttuurista valtaväestöön loikanneita ex-romaneita on uhkailtu romaneiden toimesta, kuten kävi lesbotaiteilija Kiba Lumbergille. Miten kukaan voi vaatia minua kunnioittamaan romanien tapoja ja kunnioittamaan heitä, jos heiltä ei vaadita samaa muita kohtaan? Minusta olisi ihan mahtavaa, jos minulla olisi romanikavereita, mutta en vain voi hyväksyä kulttuuria, jossa naiset ja seksuaaliset vähemmistöt eivät ole tasa-arvoisia heteromiesten kanssa. 

Noh, romanit ovat olleet Suomessa jo 500 vuotta ja ihan kohtapuoliin kotoutuneet, mutta me valkolaisethan olemme jo tottuneet heihin. Turvapaikanhakijoihin me sen sijaan emme ole tottuneet. Viime syksyn turvapaikanhakijoiden vyöry yllätti kaikki. Monet meistä olivat taatusti ajatelleet jo parin vuoden ajan, että mitähän mahtaa tapahtua, jos Italiaan ja Kreikkaan tulleet siirtolaiset alkavatkin vyöryä pohjoiseen, mutta olivat sulkeneet sen ikävän ajatuksen pois mielestä. Se yllätti, että lähes kaikki turvapaikanhakijat tulivat tähän maahan Ruotsista--eihän sieltä pidä paeta sotatilan vuoksi! Minä kuuluin niihin, jotka ihmettelivät, mikseivät sisäministeri Petteri Orpo ja sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg tehneet mitään, vaikka tuhansia arabeja tulvi maahan. Nerg tiedettiin hartaaksi uskovaiseksi, jonka toiveena oli tehdä Suomesta monikulttuurinen, mutta miksei kokoomuksen Orpokaan ruvennut mihinkään toimiin, vaikka hetken näytti siltä, että maahantulijoita voisi olla jopa puoli miljoona. Vastaushan on se, että Petteri Orpon vaimo on töissä lakifirmassa, joka tarjoaa palveluita turvapaikanhakijoille. Sopi siis Petteri Orpon taloudellisiin intresseihin, että maahan lasketaan niin paljon paperittomia tulijoita kuin vain mahtuu. Nyt Petteri Orpo on kokoomuksen puheenjohtaja. Ihan missä tahansa muussa sivistysmaassa Orpon kaksoisrooli olisi jo poliisitutkinnassa, mutta ei meillä Suomessa, koska Orpo oli maahanmuuttopäätöksiä tehdessään myös poliisiministeri. Hyvä-veli-järjestelmä toimii, eikä korppi korpin silmää noki ja niin eespäin. 

Mitäkö ajattelen itse turvapaikanhakijoista? Eipä heistä ole täällä Lahdessa ollut minulle mitään haittaa. Pelkäsin ennen kesää, että he ottavat uimarantoja haltuunsa ja kourivat pikkutyttöjä porukalla, mutta en ole kuullut, että sellaista olisi tapahtunut. On ihan mahtavaa olla väärässä! Olen jopa ruvennut nyökkäämään päätäni vastaantulleille arabin näköisille miehille--sillä lailla hillitysti, suomalaiseen tapaan, heh. En ole halunnut morjenstaa heitä sillä lailla homomaisesti, vaan ihan muuten vain. Voin kuvitella, että suurin osa lahtelaisista ei edes katso heitä kohti.  Silti toivoisin, että näihin turvapaikanhakijamiehiin myönteisesti suhtautuvat suomalaiset (yleensä kai keski-ikäiset seksin puutteessa elävät naiset) miettisivät sitä, että yhden Suomeen tulleen aikuisen irakilaisen turvapaikanhakijan hyysäyskustannuksilla kustannettaisiin satojen pakolaisleireillä lojuvien pikkulasten vuosittainen koulutus ja alkeellinen hygienia. Oma kantani on, että vaikka Suomeen tulleet turvapaikanhakijamiehet ovatkin naisten mielestäni ihania ja seksikkäitä, heidät pitäisi palauttaa tulomaahansa ja ottaa sen sijaan Suomeen pakolaisleireiltä kokonaisia perheitä, lapsia ja naisia.