Elokuun viimeinen kännipostaus

Kirjoitan kahta blogia, joista sitä vedonlyönti/jaarittelublogia lukee päivässä noin 65 kävijää--tai ainakin siellä käy sen verran ihmisiä joko lukemassa tai muuten vain. Tämä känniblogiksi perustamani blogi on jostain syystä saanut viime viikkoina noin 20-30 päivittäistä kävijää, vaikka yleensä täällä on käynyt ehkä 2-6 ihmistä päivittäin, hekin varmaan vahingossa eksyneitä. Perustin tämän blogini muutama vuosi sitten sitä varten, että kun otan napanderia ja haluan tietysti melko nopeana 10-sormijärjestelmän haltijana kirjoitella, niin en kirjoittelisi Facebookin tai keskustelupalstoille (varsinkaan omalla nimelläni), vaan voisin anonyyminä oksentaa tänne känniajatukseni--ja ehkä sitten seuraavana päivänä deletoida ne, jolloinka syntini olisivat ikään kuin pois pyyhityt, kuten katolisen papin lapsennussinnat ripin jälkeen. Eihän siinä sitten ihan niin käynyt, vaan alitajuisesti nostin rimaa kirjoittaa tähän blogiin, koska pelkäsin, että se satunnainen lukija voisi säikähtää kännijuttujani. Nyt yritän jälleen aktivoitua tällä kännibloggaamisen saralla: yritän suoltaa tänne synkkiä kahden tai kolmen promillen ajatuksia, koska parempi tänne kuin jonkun kansanedustajan Facebook-sivuille klo 02.30 lauantaiyönä (been there, done that). En ihan oikeasti välitä, mitä aikuiset, tätä blogiani lukevat ihmiset ajattelevat, mutta tunnen koko ajan syyllisyyttä sen takia, että joku toisesta blogista tänne eksynyt pikkutyttö saattaa ymmärtää ne takapuolikuvani ja kaksimielisyyteni väärin. Oletan, etteivät pikkutytöt jaksa lukea näitä minun jaarituksiani, mutta silti tunnen, että minulla on kamala tarve selitellä kirjoituksiani koko ajan--ja se on kyllä ihan Tarja Halosen, Eva Biaudet'n ja muiden miesvihaajien syytä! Röyh! Koska en tiedä, ketkä tätä jurriblogiani lukevat, yritän jälleen kerran miellyttää koko seurakuntaa laittamalla sekä luonto- että peppukuvia.

Pikku-Veskun kaislikossa meinasi suhista, kun melkein horjahdin jorpakkoon ottaessani rannalta noita taidekuvia.

Lahdessahan on satanut eilisestä alkaen, joten nuokin punaiset terälehdet ovat nyt karisseet maahan. Harmi, että luonnonvaloa on ollut aika huonosti tarjolla valokuvausta ajatellen, sillä vesipisarat punaisella lehdellä näyttivät todella hienoilta.

Olenko ainoa, jolle orapihlajan marjat ovat aina tuoneet mieleen punaisten omenoiden pienoismallit?

Viikonloppuna myrskytuuli taivutteli puita ja lennätti kaikenlaista. Tuulen jälkeen tänne päin ilmestyi todella paljon leppäkerttuja. Toiko tuuli ne jostain meren takaa? 

Viehättävä ja ilmeisen hyväkuntoinen hölkkääjä. Tykkään pyöreämmistä pyllyistä, mutta ei noissa kapeammissakaan valittamista ole, jos kroppa muuten on kondiksessa. Ja pyydän tässä samalla anteeksi femakoilta sitä, että kohtelen naista kuin lihanpalaa, kjäh kjäh.

Tuossa on aika lailla täydellinen nainen: nätti mekko, upea vartalo, pitkä tukka. Tummat sukat ovat aina plussaa. 

Uuh...