perjantai 12. elokuuta 2016

Kuvia ja jaarituksia viime viikoilta

Olin pari viikkoa juopottelematta, mikä oli sinänsä ihan hauska kokemus, mutta nyt olen taas palannut normaaliin rytmiin: tuulensuojassa mahassa taitaa olla tällä hetkellä viisi tai kuusi Nobelaneria, jääkaapissa odottaa loppu lava + muutama iso Perlenbacher. Jos nekään eivät riitä, lähipubi on 150m päässä.  Ehdin istuskella kotiintuloni jälkeen pihalla aivan mielettömän kauniissa ja oranssin pehmeässä ilta-auringon valossa, mikä suoraan sanottuna pelasti viikon. Hyviä kuvia en pystynyt ottamaan tuulenpuuskien takia, mutta olihan se elämyksellisesti hieno tuokio, kun talitintti tuli parin metrin päähän nakuttamaan omenaa ja mustarastas juoksi ruohon seasta naapurin puolelle karkuun röyhtäisyäni. Ennenvanhaan ei ollut pakonomaista tarvetta kuvata kaikkea, mutta sitten tuli muotiin, että koko elämä piti tallentaa. Me keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset välillä mietimme, miksi nuoret elävät nykyään koko elämänsä käsi ojossa, kaiken kuvaten. Aikovatko he katsoa joskus myöhemmin kaiken kuvaamansa? Jos eivät, niin kenelle he kuvaavat koko elämänsä? Mikseivät he edes joskus nosta katsettaan ja katso, että helou, jotain tapahtuu myös näytön ulkopuolella! En minä missään nimessä pilkkaa nuoria, koska vanhemmatkin ovat kyllä riippuvaisia esim. televisiosta, mutta mietin vain, että jos nuoret saadaan helposti tuijottamaan älykännykkäänsä ja vaikka jahtaamaan jotain Pokemonia, niin kuinkahan helppoa olisi vieraan vallan käyttää tällaista joukkosuggestiota hyväkseen paljon vakavimpiin tarkoituksiin? Jos tuhannet nuoret saadaan jahtaamaan jotain virtuaalista hahmoa, heidät voidaan saada myös jahataamaan vaikka ministeriä tai presidenttiä. Kunhan ajattelin...

Tavanomainen neitoperhoskuva. Laitoin sen tänne, koska olin iloinen, että sain kuvan aika harvoin näkemästäni perhosesta. Näin myös suruvaipan samana päivänä, mutta vain ikkunan takaa.  


Tiedän, ettei näistä meikäläisen läpivalaistuista lehtikuvista moni tykkää, mutta olen ihan varma, että tykkääjiä on ainakin yksi tai kaksi.  

Tyypillinen taivaskuva. Otin tuon, kun odottelin aurinkoa päästäkseni kuvaamaan perhosia tai lintuja. Muistuttaako tuo sininen alue teistä koiraa, jolla on tuuhea häntä? 

Tässä on se, mikä on vikana lahtelaisessa peppuskenessä. Uskomattoman upea nainen peittää takapuolensa jollain fakin paidanhelmalla. Tuo nainen oli ihan törkeän kaunis, mutta miksi hänen piti salata upea farkkupeppunsa?

Tiedän tasan tarkkaan, mitä tuo päiväänsä tympääntynyt ilmapallotyttö ajattelee "Miksi isi haluaa katsoa autokilpailua, vaikka minä haluan kotiin?" Minä olin tuo lapsi 35v sitten. Isi raahasi minut speedway- ja mikroautokisoihin, vaikka minua ei kiinnostanut pätkääkään joku vitun autoilu. Olisin vain halunnut metsään käpysotaa leikkimään naapurin Jarin ja Petrin kanssa. Silti minut kuskattiin näihin hemmetin päristelyihin. Taisin olla vain isin alibi, jolla hän perusteli sen, että pääsi eroon äidistäni.







Ihana pylly. Tuo tyttö muistutti kasvoiltaan Kiira Korpea, mutta ei ollut ihan yhtä prinsessamainen. 

 Onpas tärkeän näköinen pulu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.