Ruokaan
En voi sietää tv-ohjelmia, joissa leikitään sapuskalla tai peräti tuhotaan sitä. Olen saanut sellaisen kotikasvatuksen Karjalan-kannakselta paenneilta evakkoisovanhemmiltani, että pöydästä ei lähdetä, ellei lautanen ole tyhjä. Joka pala syödään. Kastikkeet pyyhitään leivänpalalla aterian lopuksi, koska koskaan ei voi tietää, milloin on seuraava ruokailukerta. Nykyään rahaa ja ruokaa on tuhlattavaksi asti, mutta muodostan mielipiteeni ihmisestä sen mukaan, miten hän kohtelee ruokaa: jos jättää ruokaa lautaselleen tai peräti pelleilee sillä, ei osaa arvostaa sitä, että on hyväosainen. Nämä tuhlarit sitten ostavat itselleen taivasosan ja hyvän omantunnon äänestämällä vihreitä ja antamalla rahaa keräyksiin, vaikka he todellisuudessa eivät välitä pätkääkään siitä, kuka tässä maailmassa syö ja kuka kärsii nälkää.
Liikuntaan
Olen hyötyliikkuja--en käy salilla enkä himohiihdä kuntoladulla--mutta käytän yleensä portaita enkä hissiä ja kävelen lähikauppaan sen sijaan, että ajaisin sinne. Kävelen 3-4 päivänä viikossa 3-5 kilometrin lenkin, usein metsässä. Vieläkin naurattaa, kun muistelen opiskeluaikoja 90-luvun alussa: kävin punttisalilla lähellä asuinpaikkaani Helsingin Eirassa. Punttisali sijaitsi 8. kerroksessa ja aika usein sinne mentiin hissillä--nämä samat testosteronia uhkuvat ja puhkuvat uroot, jotka hississä lukivat Kauppalehteä, polkivat stepperiä kymmenen minuuttia myöhemmin. Ja se oli 90-luvulla, jolloin ei ollut keksitty näitä kaikkia salin helvetinkoneita, mitä nykyään on. Mikseivät nuo 80-luvun jupit kävelleet portaita ylös 8. kerrokseen? He tulivat sinne hissillä, ja sitten menivät laitteeseen, joka simuloi portaiden kävelyä. Öh, did I miss something? En ole käynyt salilla 20 vuoteen, joten en tiedä, vieläkö tuo on maan tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.