Suhteeni, osa2.
Musiikkiin
Olen jämähtänyt 80-luvulle. Kuuntelen kännissä Iron Maidenia, Judas Priestiä, Duran Durania ja The Eaglesia ja olen siihen tyytyväinen. En tiedä, kuka on Lady Gaga, enkä halua tietääkään. Itken, kun Karen Carpenter laulaa, koska hänellä oli niin ihana ääni ja hän kuoli niin nuorena.

Jalkapalloon.
Rakastan FC Liverpoolia. Suomen jalkapallo on amatöörien puuhastelua, eikä kiinnosta minua. Anfield on uskontoni alttari. Kun kuulen Anfieldin yleisön laulavan You'll never Walk Alonen, tekee mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan. Se vain on hieno fiilis. Tunnustan punaista, enkä mitään muuta väriä. Voi olla, että olen glory hunter, mutta olen odottanut kohta neljännesvuosisadan Liverpoolin mestaruutta ja odotan niin kauan kuin on tarvis. Rakastan FC Liverpoolia. Sen pelaajista tykkään eniten Ian Rushista, Kenny Dalglishista, Steven Gerrarradista ja Fernando Torresista. Sydän meinasi särkyä, kun Torres siirtyi Chelseaan, mutta hei, se on elämää. En vielä rakasta Luis Suarezia, mutta jos hän tykittää Poolin Mestareiden Liigaan, niin whattahey, liitän hänet tykkäyslistalleni.